Okluusiorintama

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Okluusiorintama (< lat. occludere sulkeutua)^[1] syntyy, kun matalapaineen vanhetessa kylmä rintama ajaa kiinni lämpimään rintamaan. Tämä nostaa lämpimän ilman ylös. Okluusiorintamassa on monesti enemmän joko kylmän tai lämpimän rintaman piirteitä. Okluusiorintaman sadealueen leveys, sade- ja tuuliolot sekä tuulen ja ilmanpaineen muutokset riippuvat matalapaineen voimasta ja okluusion iästä. Matalapaine syvenee yleensä niin pitkään kuin okluusio jatkuu. Satelliittikuvassa okludoitunut matalapaine näkyy koukkumaisena tai spiraalimaisena pilvenpyörteenä. Hyvin vanha okluusio voi olla yöllä näkymätön mutta saattaa synnyttää päivällä sadekuuroja.

Kylmän ja lämpimän rintaman törmätessä syntyy noin 100–200 km:n levyinen sadealue, joka alkuvaiheessa muistuttaa sääkartalta katsoen Y-kirjaimen kantaa, sitten J-kirjainta. Pistettä, jossa kylmä ja lämmin rintama törmäävät ja haarautuvat, sanotaan okluusiopisteeksi. Okluusiorintamassa on kaksi kylmää ilmamassaa vastakkain ja lämmin ilmamassa näiden yllä. Sen mukaan, kumpi ilmamassa, väistyvä vai etenevä, on kylmempi, okluusiorintamat jaetaan kylmään ja lämpimään okluusioon. Okluusiorintaman loppu on siihen liittyvien pilvien hajaantuminen matalapaineen täyttyessä. Tällöin lämmin ilma on kohonnut linssimäiseksi pisaraksi ilmakehän yläosiin. Jäljelle jää vain kuuropilvistä koostuva pilvipyörre. Kuuropilvet hajoavat lopulta cirruspilviksi. Kesällä sekä kylmä että lämmin okluusio voivat tuoda ukkosta.

1. ↑ Karttunen, Hannu et al.: ”Luku 11.5 Okluusiorintama”, Ilmakehä, sää ja ilmasto, s. 289. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa ry, 2008. ISBN 978-952-5329-61-2.